Joulukalenteri 21. luukku 2024

Tuomaan päivänä käydään Tuomaan-markkinoilla ja luetaan tietty Tuomaan kirjoittamia kirjoja.

Tuomaaksi valitsin tällä kertaa itselleni vielä tuntemattoman Tuomas Marjamäen. Molemmat kirjat liittyvät elokuviin. 

Myöhäistä katua -kirjan Kauno Brandt, tuore leski, 88 v. on ollut aikanaan suomalaisen elokuvan juhlittu tähti. Jossain vaiheessa hän jätti elokuvauransa ja palasi toimistotöihin VR:lle. Elokuva-ajoista on jo niin kauan, että monet kuvittelevat Kaunon kuolleen.

Eräällä kävelyreissullaan hän pistäytyy Liisankadulla Toivo Särkän filmistudion tontilla, löytää loukkaantuneen tositv-tähden ja pääsee iltapäivälehtien lööppeihin. 

Samassa iltapäivälehdessä työskentelee kaksi erilaista toimittajaa Esko ja Eila. Kumpi saa kirjoittaa parhaan jutun?

Käsittääkseni kirjan historia osuus on faktaa, mutta itse tarina fiktiota. 

Se on farssi -kirjassa kerrotaan kuinka K. E. Ståhlberg toi toiselta häämatkaltaan Pariisista mukanaan Suomeen elokuvan. Ståhlbergillä oli ensimmäisen häämatkan peruna valokuvaamo Atelier Apollo. Nyt hän perusti Maailman Ympäri -elokuvateatterin. 

Tuore vaimo, Sonja, innostuu elokuvasta niin, että kustantaa Suomen ensimmäisen fiktiivisen elokuvan. Järjestetään kirjoituskilpailu. Elokuva, joka tehtiin, oli Salaviinanpolttajat. 

Itselleni Salaviinanpolttajat oli tuttu kulttuurihistorian opinnoista noin 20 vuoden takaa. 

Kirjoituskilpailu jouduttiin uusimaan, sillä ensimmäiseen tuli ehdotuksia elokuvista, joissa tarvittiin mm. päärynöitä kasvava päärynäpuu. Se ei ollut realistista, sillä elokuva haluttiin nopeasti markkinoille. Kuvausten piti tapahtua talviolosuhteissa. Näin tapahtuikin. Ensi-ilta oli kesän kynnyksellä. 

Kuvassa Salaviinanpolttajien ensi-iltailmoitus Helsingin Sanomista 29.5.1907.

Elokuvassa on kaksi miestä, sika, kärryt ja pontikankeittopuuhia. Yksinkertainen ja tuttu aihe, jonka voi kuvitella kiinnostavan kaikkia. 

Sanomalehti-ilmoituksia katsellessani huomasin, että samaan aikaan esitettiin lyhytelokuva Olkihattujen tekemisestä Italiassa. Sekin oli tuttu itselleni entuudestaan, mutta en muistanut tarkkaa vuotta. 

Olkihattufilmi lienee syy, miksi Turun Marttayhdistyksessä mietittiin että olkihattujen teko olisi hyvä kotiteollisuustyö myös turkulaisille martoille. Yhdistys ei kuitenkaan löytänyt opastajaa olkihattujen tekoon, joten se aloitti Martta-nukkejen teon. Marttanukkeja valmistettiin Turun Marttayhdistyksen toimimesta aina 1970-luvulle saakka ja niiden teko toi monille naisille kotona ansaittavia lisätuloja. 

Se on farssi perustuu tositapahtumiin. 

Oli mielenkiintoista kuulla myös, miten esimerkiksi kuvattiin Suomen senaatin istunto. Aika monta tulevaa presidenttiäkin vilahtaa kirjassa. Senaattori K.J. Ståhlberg esimerkiksi oli K.E. Ståhlbergin serkku. 

Joulukalenteri 20. luukku 2024

Lotta ja pappa tulivat kaikille tutuksi koronasulkujen aikana 2020. Näin joulun alla on mukava sukeltaa Lotan ja pappan joulumuistoihin. Niissä kuuluu monille sukutarinoista tutun tuntuisia yksityiskohtia.  

Lotta-Sofia Saahkon Joulun taika kertoo papan ja lapsenlapsen joulun vietoista. Kirjassa on Christel Rönnsin hieno kuvitus. 

Pieni Lotta haaveilee joululahjoista, mutta saiko pappa aikanaan Karjalassa yhtä paljon lahjoja? Ja mitä sai? 

Pappa tunnetaan nykyisin hyvänä laulajana, mutta millaisen osan Pappa sai koulun joulujuhlanäytelmässä? 

Itse muistan ensimmäisestä joulujuhlasta tonttujen ja keijujen piiritanssin. Osa oli keijuja, osa tonttuja. Piiritanssia leikittiin laulamalla vuorotellen säkeistö kerrallaan. 

Hyvää iltaa, hyvää iltaa,

pienet tontut te,

oomme tulleet, oomme tulleet,

leikkimähän kanssanne.

Kukin pieni tonttu saa, nyt meitä tanssittaa. 

Mutta saiko pappa laulaa?

Mukavaa joululomaa!

Joulukalenteri 19. luukku 2024

Viisi yötä jouluun on, laskin itse aivan äsken... Kohta on koulujen joulujuhlan aika. Joululomalla voi lukea vaikkapa ruotsalaista "Viisikkoa". 

Katarina Mazettin Pääkalloja ja piilopaikkoja on jo kymmenes Seikkailuserkuksista kertova kirja. Serkut kokoontuvat jälleen lomallaan Gotlannin saaristoon tätinstä kotiin. Kenenkään vanhemmilla ei ole aikaa omaan perhejouluun, mutta aina voi matkustaa tätilään.

Täti itse on lähtenyt kursseille, mutta hyvin serkukset pärjäävät keskenäänkin. 

Tällä kertaa pieniä ongelmia tuo se, että harvoissa mukaan tulleissa kännyköissä alkaa virta loppua.

Sarjassa seikkailee neljä serkusta ja kissa. 

Alex on mestarikokki joten ruokahuolto on taattu. Yksi on taiteellinen, toinen kekseliäs jne. Ja kissa on yleensä aina karussa jossain. 

Itse olen tykännyt sarjasta paljon. Ainoa huono puoli, jos sitä huonoksi voi sanoa, on se, että serkukset seikkailevat aina samalla saarella. Toisaalta sen ymmärtää, kun talon omistava täti itse on harvoin paikalla. 

Marraskuussa luetut kirjat

Marraskuussa olisi kuulunut lukea kirjoja Etelä-Amerikasta, mutta alkuvuoden jälkeen suunnitelmallinen lukeminen on ollut vähän niin ja näin. On menty enemmänkin surffaillen kirjameressä ja jotkut teemat on lähteneet lapasesta. Nyt valmistelin joulukalenteria, joten joulukirjoja tuli luettua aika monta. Kuukauden paras kirja oli Jarmo Stoorin Motelli. 

Antell Ann-Christin Joulu Örndahlin ruukissa. Ei minun genreäni, mutta tykkäsin. Ruotsi. (26.11.) 🌟🌟

Benedict Alexandra Joulun murhapeli. Joulu tulla jolkottaa. Murhapelissä on pelissä kokonainen kartano, Lilyn äidin kuolinsyy ja 12 mysteeriä.

Kirjasta bongasin uuden termin: höyrypunk. Steampunk on tuttu ja Sex Puistols tyylinen punk, mutta höyrypunk on uutta.Englanti.

"Aikuiseksi kasvaminen on yhtä Arvaa kuka -peliä. Yksi kerrallaan kaatuu, kunnes jäljellä on enää viimeinen."  (21.11.) 🌟🌟🌟

Carr John Dickson Noidan loukku. Nuori amerikkalainen tutkija lähtee junalla maaseudulle. Rakastuu matkan aikana ja joutuu seikkailuun, johon liittyy naisen perheen sääntöperintökiemurat. Englanti. (15.11.) 🌟

Cedervall Marianne Hääjuhlan salaisuus Mullvaldsin murhat osa 4. Kuinkahan mones murha tämä oli Gotlannissa 🙃 Ruotsi.  (6.11.) 🌟🌟🌟

Christie Agatha Simon Leen testamentti. Simo Leen lapset ja joitain tuntemattomia kerääntyy jouluksi Leen kotiin. Sitten kuuluu pamaus ja Simon Lee on kuollut. Englanti. (21.11.) 🌟🌟🌟

Costello Matthew, Richards Neil Joulupukin salaisuus. Cherronghamin mysteerit osa 25. Joulu avajaisissa odotetaan jouluvalojennsyttymistä. Pukkia ei vain kuulu, ei näy. Lopussa etsivätär saa ihanan joululahjan. Englanti.

"Älä pelkästään katso, näe." (22.11.) 🌟🌟

Erlandsson Karin ja Bergting Peter Yöjuna. Joulukalenterikirja jossa salainen yöjuna kulkee ja yksi 24 pysäkistä on dementoitueen mummon talon edessä. Kirja sopii kustantajan mukaan 6 vuotiaille. 🌟🌟🌟

Frantz Eva Ruukin salaisuus. Lapsille suunnattu joulukalenterikirja kuvitteellisen ruukin, minne Frida matkustaa kirjailijaäitinsä kanssa laivalla. (24.11.) 🌟🌟

Haig Matt Tyttö joka pelasti joulun. Viime vuonna luin Pojasta ja nyt tytöstä. Hienoa, että molemmat sukupuolet voi toiia pelastajana. 🌟🌟

Hannah Sophie Hercule Poirotin jouluyö. Kuten pari aiempaakin Hannahia, alku oli kankea, loppu lähempänä Agatha Christien tekstejä. Englanti. (25.11.)

Hannus Martti Voitin elämän : Pertti Sankilammen kunnian latu. Sankilampi voitti mm. Paralympialaisissa 7 kultaa vuosina 1976-1990. Kirja on Suomen vammaisliikunnan ensimmäinen elämäkertateos. Kirjasta löytyy myös taulukko kaikista suomalaisista paralympialaisten voittajista vuoteen 2006 saakka. Mukana paljon tietoa Kempeleestä. (16.11.) 🌟🌟

Hautala Marko Setä Alfredin evankeliumi. Kauhu ei ole lempigenreni, mutta tästä tykkäsin. Vaasa. (24.11.) 🌟🌟🌟

Jansson Tove Taikatalvi. Kirja kyllä sijoittuu vuoden alkupuolelle, mutta kun joulussa on taikaa ja Muumeissa on taikaa, sopii jouluunkin. (26.11.) 🌟

Kinnunen Tommi Kaarna. Marraskuun lukupiirikirjana oli Finlandia ehdokas. Sijoitin kirjan Kuusamoon, sillä sieltä löytyy Koilis-Lapissa oleva Ervastinaukio ja lentokenttä. On olemassa sotilaiden sota ja siviilien sota ja tämä kertoo jälkimmäisestä, kun siitä ei kukaan kerro. Kirjan äiti makaa kuolinvuoteella ja on sulkenut sodan ja partisaanien teot mielestään. Kaksostytöt äiti pitää kaukana, Martin, joka ei koskaan saa tietää menneisyydestään, lähellään. Äiti ei puhu enää, mutta kovasti pääsee ääneen kirjassa:

"Ei hänestä milloinkaan tulisi ehjää, mutta jos vaikka olisi joskus vähemmän palasina."

"Päivä päivältä hän tuntuu muuttuvansa toisenlaiseksi kuin mitä oikeasti haluaisi olla."  (14.11.)🌟🌟

Koivistoinen Eino Tahiti. Kirja kertoo paikoitellen aavistuksen verran puuduttavan tyyliin Tahitin historiasta. Olisin kaivannut monien hyvien tarinoiden lisäksi vielä lisää. Esimerkiksi tarina "villistä" Pariisin hovin lemmikkinä (kulttuurihistorian opinnoissa tarina oli kyllä pidempi ja  mielenkiintoisempi) sekä suomalaisesta Peter Hagerstenistä olivat hyväiä. Hän lähti Helsingistä Englantiin ja sieltä hakemaan Tahitilta Cookin löytämää tähkäliljaa (näyttää lapsuuteni rönsyliljalta), mutta jäi pois brittiläisestä laivasta Tahitilla vuonna 1793 ja opetteli elämään kuin paikalliset. 

"Palmu kasvaa, koralli leviää, mutta ihminen kuolee."

Kirja oli selkeästi vallanpitäjien historiaa. Arjesta puhuttiin ihan liian vähän. Olisin kaivannut esimerkiksi tietoa millä ruualla tahitilaiset ja heidän sikalaumansa elivät, kun ei viljelty, eikä töitä tehty kun elettiin vaan paratiisissa. Joku (ne naisetko, jotka eivät aktiivisin toimin hankkineet kauppaa eurooppalaisista merimiehiltä) poimivat kookospähkinän ja kalastivat? Mukana oli muutama runokin. Paljon opin.  Tahiti, Ranskan Polynesia. (8.11.) 🌟

Kuosma Tapio Helvetinjärven tapaus. Kirja on Kripo sarjan 18 osa. En ole ennen tutustunut sarjaan, mutta näemmä pari Janne Katajiston savolais-kirjaa odottaa lukupinossa. Tämä kirja sijoittuu pääosin Ruovedelle, Helvetinjärven tietämille. Ruumiin löytää poliisikoulun opiskelija. Itseäni kirja miellytti, vaikka voin kuvitella, että kirjassa olevat faktapätkät väsyttäisivät skandinaavisten dekkarien faneja. Tässäkin kirjassa muuten heitettiin tikkaa.  (1.11.) 🌟

Lander Leena Jumalattoman kova tinki. Dokumentti romaani Vartsalan kylän sahamiljööstä Halikonlahden rannalta, aiemmin Halikkoa, kuuluu nykyisin Saloon. Kivasti mukana oli päiväkirjaa, historiaa ja ajankohtaisia uutisiakin, kuten tämä tutkimusmatkailija Amudsenin katoaminen Huippuvuorilla:

"Viä se on karoksis se Amundseeni."

Mutta jotenkaan ei vietellyt tämä. Ehkä liikaa henkilöitä ja näkökulmia minun makuuni. Itse tapahtumat oli hyvin esitelty. Halikko. (11.11.)

Leimu Hannu William Kidd Merirosvo aave. Afrikan rannikolle sijoittuva kirja kertoo William Kiddin tarinan loppuosan Komoreilta Maragasgarille ja siitä tuomittavaksi merirosvoudesta Englannissa. Pieni pettymys oli, että tämä ei kertonut Komoreilta kuin parin ensimmäisen sivun maakuvien verran.🌟

Leskinen Jukka & Lohiniemi Leena-Maija

Rikoksen Vuoksi. Puumalassa tutkitaan pinnalla olevaa aihetta. Miksi venäläiset ovat ostaneet tarpeettoman oloisia kiinteistöjä Suomesta. Tutkijoiden mökki ja paatinntontti ovat Puumalan Lintusalossa. (2.11.) 🌟🌟🌟

Monteilhet Hubert Ammattina kummitus. 80-vuotiaan muistelmat työurastaan, joka alkoi jo nuorena poikana. Vanhempien kuoltua poika pääsee mestarin oppiin. Ennustaja ennusti tulevaa:

"Sinä poikaseni joudut vielä elämään kreivien hinnoissa. Voi mikä luoja, mikä määrä linnoja näkyykään kädessäsi." 

"Ei palvelija, ei isäntä, eikä vieras."

"Ei ihminen, ei enkeli, eikä eläin. Sen enempää minulla ei ole oikeus sanoa "

Skotlanti on tunnettu kummituksistaan. Mainio kirja halloween aikaan. (7.11.)

Mäkipelto Ville Kierot mielet.  Jösses kun oli kieroja mieliä! Huh. Kaikkea sitä ihminen keksii. Nyt mietin, näinkö Rooman rikosmuseossa saippuakattilaa vai muistanko väärin kirjan lukemisen jälkeen. Mielestäni näin. Kahdeksan kieroa sarjamurhaajaa eri puolilta maailmaa. (25.11.)🌟🌟

Oseania taide. Mielenkiintoinen kooste Oseanian alueen taiteesta kankaista kiviin. Aloin miettiä, että jos tällainen määrä taidehistoriaa on museoissa Euroopassa ja Amerikassa, niin varmasti on toinen mokoma lisää niissä ja lisää yksityisillä keräilijöille ja yliopistoilla... Niin onko jossain Vanuatussa enää itsellään yhtään esinettä. Joku mielikuva, että kirjan esineet eivät olleet samoja, mitä aiemmin lukemassani Vanuatun taiteen näyttelykirjassa. (2.11.) 🌟

Paulow Ari Viimeinen vartiomies. Jesse Hackman -sarjan 5.osa, missä rahapulassa oleva entinen yksityisetsivä pestautuu viikoksi kempeleläisen IT miljonäärin henkivartiaksi ja selvittää samalla muitakin asioita. (18.11.) 🌟

Penny Louise Särö pimeydessä. Three pines -sarjan 9.osa. Ilmeisesti tässä osassa päättyy hyvin negatiivissävytteinen taustatarina. Itse olen tykännyt itse dekkariosuudesta, mutta en taustatarinasta. Kiva, että pääsee kokeilemaan vuosien tauon jälkeen loppusarjaa. 

Pietiläinen Jukka-Pekka Vihtori Kosola - mies ja myytti. Lapualaisen Kosolan talon isännän, kievarinpitäjän, vuokranantajan kunnallismiehen ja Lapuan liikkeen keulahahmon elämäkerta. Paljon tiesin entuudestaan, mutta monta asiaa selvisi kirjastakin. Mm. Kosolan talossa oli kievarin lisäksi kauppoja ja pankki ym. vuokralaisia. Toisaalta helsinkiläinen toimittaja kuuluu moittineen pihan kuraisuutta ja talon huonoa maalia. Ei Kosolalla hyvin mennyt taloudellisesti. Aikaa eikä laskentakykyä riittänyt isojen asioiden hoidolta kotitalouden hoitoon. Kirjassa todetaan, että oikeuden istunnossa moitittiin, kuinka Lapualla oli Kaikenlaista rikollisuuttakin. Ääni yleisöstä huusi väliin:

"Juoppous yhdistää ne kaikki." 

Itsekin mietin, kuinka paljon alkoholillakin tuntui olevan osuutta asioissa, vaikka oli kieltolakikin.

"Vihtoria ei tarvinnut herättää, koska hän oli jäänyt pullon viereen."

Olisiko kaikki toisin jos kieltolakia olisi noudatettu. Taas yksi kirja joka pistää toivomaan, että ei koskaan enää populistisia kiihoitrajia, kiitos. (12.11.) 🌟🌟

Pirhonen Pentti Arsenikkia Lapuan patruunatehtaalla : Dokumenttiromaani kuohuvalta 30-luvulta.  TrueCrimeä Lapualta. Kirja alkaa käräjiltä ja päättyy tuomioon vuonna 1934. Syytettynä on patruunatehtaan johtajan palvelija Jenni Anttila, joka pisti arsenikkia 39-vuotiaan isäntänsä ruokaan, mutta miksi ja kuka oli sen takana.Kirjassa luetaan junamatkalla Aarne Haapakosken kirjaa Mustalaissuon arvoitus,  jonka luin joku aika sitten. Kosolan talossakin käydään ja Madame Craucheria muistellaan. Kirja ilmestyi 1981, jolloin Jenni oli vielä elossa.

"Mitä mustaraamattu on oppimattomalle kansanluokalle sitä on vapaamuurarit sivistyneemmälle luokalle." (11.11.) 🌟

Rowlink J. K. Joulu posso. Jouluyössä on taikaa. Hetken kaikki on mahdollista, jos uskoo joulun taikaan. Jack lähtee etsimään siskonsa hävittämään pehmoleluaan ja päätyy Hukattujen maahan. Englanti. (27.11.) 🌟

Rutbäck Sofia Joulun murhamysteeri Arvidsträsk-sarja osa 1. Joulukalenterikirja, jonka luin koska halusin lukea sarjan toisen osan. Järven rannalla oleva kylä on pieni, siinä on kymmenkunta vakituista asukasta. Rolf Ström on yksi heistä. Hän on jäänyt hetki sitten eläkkeelle. Naapuriin muuttaa boheemihko rikoskirjailija Riitta Niemi, jonka isä on asunut kylässä aikoinaan. Ruotsi. (4.11.) 🌟🌟

Rutbäck Sofia Asvidsträskin murhamysteeri. Sarjan toinen osa. Ruotsi.

"Mihinkähän me oikein olemme muuttaneet, johonkin hemmetin Middsomerin." (5.11.) 🌟🌟

Saahko Lotta-Sofia Joulun taika. Lotta ja Pappa sarjan lyhyt joulutarina papan lapsuudesta sodan aikaan.  (27.11.) 🌟🌟🌟

Simenon Georges Maigret ja hänen vainajansa : komisario Maigretin tutkimuksia. Maigret joutuu tutkimaan tapausta, missä Maigretille eri kuppiloista soittava mies on surmattu. Tutkimukset vievät isompien asioiden äärelle. En oikeastaan tunne intohimoa Maigret-tarinoita kohtaan, mutta joku niissä vetää puoleensa, koska useamman olen lukenut. Ehkä se on kielessä:

"Ottakaa paukkuraudat mukaan"

Vaikka myönnän, että jotkut Maigretit ovat koukuttavan hyviä. Ihan niin kuin näissä olisi kaksi eri kirjoittajaa. Ranska. (14.11.)

Stoor Jarmo Motelli. Kertoa ajautuu motellin omistajaksi. Hotellin vieressä olevalla Shellillä oli aamupalat. Siitä totesin nukkuneen yön tuossa motellissa. Kirja on ihanan kepeästi kirjoitettu. Loistava kirja. Tähän mennessä kuukauden paras. Kempele.

"Mä ihan haistan harmin tästä."  (17.11.) 🌟🌟🌟

Veijalainen Jari, Hannula Päivi Someron murha : Kadonneen Milla Arosen tapaus. TrueCrimeä Somerolta. Osa oli lehdistä tuttua. Osa uutta tietoa. Pienet arkiset toteamukset pistävät miettimään, miten tavallisia ihmisiä uhrit ovat.

"Auto oli musta ja se oli Millan lempiväri." (20.11.) 🌟

Vries Anke de Huone n:o 16. Hollantilainen Robert on löytänyt muistikirjan jonka pohjalta lähtee tutkimaan ranskalaisessa kylässä kuolleen saksanjuutalaisen kuolemaa. Tämäkin vuoden 1984 käännös. Ranska.

(13.11.) 🌟

Waltari Mika Joulun ihme. Tykkään Waltarista, mutta tästä tuli mieleen enemmänkin F.E.Sillanpää, kuin vallaton Waltari. Tarinat oli kivoja, mutta teksti ei ehkä ole kestänyt aikaa. (23.11.)

Joulukalenteri 18. luukku 2024

Yksi suosikkietsivistä on Hercule Poirot, onhan Agatha Christien romaanit maailman eniten luettujen kirjojen joukossa. 

2000-luvulla Sophie Hannah on saanut luvan Christien perillisiltä kirjoittaa uusia Poirot-tarinoita. 

Tässä kirjassa Poirot ja etsivä Catchpool ovat jäämässä nautinnollisen joulun viettoon kun etsivän äiti pyytää apua. 

Miehet taistelevat aikaa vastaan. Mitä nopeammin rikos selvenee, sitä varmemmin miehet pääsevät viettämään yhteistä joulua. 

Joulukalenteri 17. luukku 2024

Jouluaattoon on seitsemän yötä. Olisiko jo aika muistella kaukaisia sukulaisia. Niitäkin, joille ei tullut laitettua joulukorttia. 

Monella on sukua valtameren takana. Kellä Yhdysvalloissa, kellä Kanadassa, jollain jopa Australiassa saakka. 

Omaa sukua löytyy myös rapakon takaa Kanadasta. Sieltä kertovia tarinoita on kiva lukea, kun Kanadan ilmastokin on monella tapaa saman tyylinen kuin meillä

Päätin antaa uuden mahdollisuuden Louise Pennylle, kun joulukirjoja etsiessä siihen törmäsin. Olen aiemmin lukenut kolmisen kirjaa. Itse dekkaritarinat ovat olleet hyviä, mutta takana kirjasta toiseen kulkeva taustatarina oli minusta jo pääsiäisenä 2020  vastenmielinen. FaceBookin kirjaryhmistä olen lukenut, että taustatarina päättyy jossain vaiheessa. Joten päätin kurkistaa joko olisi se jossain vaiheessa. Ilmeisesti oli, sillä tässä Särö pimeydessä -kirjassa näytti siltä, että vihdoin tapahtui jotain lopullista. Kirja on sarjan yhdeksäs osa. Myös sarjan ensimmäisessä kirjassa vietetään joulua. Sekin kirja oli hyvä.

Varsinainen dekkaritarina oli taaskin hyvä. Näitä on kutsuttu Agatha Christiemäisiksi kirjoiksi ja se kieltämättä tulee mieleen. Juoni on mukavasti rakennettu ja tykkään kovasti Three pinesin asukkaista. Nyt elettiin joulun aikaa, joten tunnelma oli kaksin verroin mukavampi.

Kirjasta tuli mieleen nettiyhteydet ja kännykän toimivuus.

Viimeaikoina ollaan törmäilty siihen, että kännykkä ei taas enää toimi jokapaikassa. Itse olen muistellut bussimatkaa Joensuusta Mikkeliin joskus 2007/08 tienoilla. En ehtinyt ostaa lehteä eikä päiväreissulla mukana ollut poikkeuksellisesti myöskään kirjaa. 

Kännykässäni oli internetyhteys, joten luin koko matkan Iltalehtiä. Vain yhdessä kohtaa matkan varrella yhteys katkesi. Pidin sitä silloin käsittämättömänä. Nyt sitä saa vain kaiholla muistella.

Kymmenen vuotta myöhemmin 2018 käytiin kavereiden kanssa yli 200 kunnassa. Muistan vain yhden reissun, jolla minun kännykkä ei suostunut paikantamaan useaan tuntiin sijaintia. Kaverille kävi kerran pari samoin. Kaikilla kerroilla muut laitteet toimi. Itsellänikin oli minitabletissa toisen operaattorin kortti ja se toimi vaikka känny ei paikantanut. Muuten ei ollut minkäänlaista ongelmaa.

Viime kesänä kävin pari kertaa kätköilemässä Etelä-Pohjanmaan rajalla. Olen käynyt siellä ennenkin ilman ongelmia, mutta nyt kummallakin kerralla nettiyhteys katkesi ja palasi vasta kuntakeskuksen palattuamme. 

Nämä ongelmat tuli mieleen, kun päähenkilö havahtuu siihen, että Three pinesissä ei känny ja netti toimi. Se on osaksi siunaus, osaksi kirous. 

Itselleni on nykyään vaikea sopeutua siihen, että kännykkä ei enää toimi kaikkialla. 

Kirja oli siis dekkariosuudelta hyvä ja kokonaisuudessaan ihan ok. Aion lukea osan 10 kun saan tämän joulukirjaruuhkan selvitettyä.

Visiitti Costa Ricaan

Voitin vuoden 2000 tienoilla 20 kiloa kahvia. Se oli Costa Ricaa. Kotonani se oli 1980-luvulla jouduin kahvi. Nykyään sitä saa useampaa vahvuutta, mutta aikanaan vain yhtä. 

Voitto oli todellinen onnen kauppa. Ehdin kävellä kaupasta vajaa sata metriä, kun konsulentti soitti perään ja onnitteli voitosta. Voittamani kahvit vein kotiin bussilla kahdella eri reissulla. En itse juonut silloin kahvia, joten sukulaiset saivat sinä jouluna lahjaksi kahvia.

Etelä- ja Väli-Amerikan mantereeseen kuuluvista maista vaikein lukea oli Costa Rica. En vain keksinyt sieltä yhtään kirjaa suomeksi. Tai löysin Jurassic parkin, mutta se sijoittuu kuvitteellisella saarelle Costa Rican lähelle eikä kerro nykyisestä maasta ja sen asukkaista.

No, oli miten oli. Vuoden 2024 aloitin costaricalaisilla novelleilla.  

Luin novellit espanjaksi ja saman sitten kääntäjän avulla suomeksi, jotta pysyin kartalla. Espanjaa olen lukenut lukiossa yhden kesäloman, joten kielitaitoni on enemmän italian kielestä peräisin, kuin espanjasta... mutta ei tämä ollut ensimmäinen kirjani jonka luin espanjaksi. 

Kirja oli 7 mejores cuentos Costa Rica, ja sen on toimittanut August Nemo. 

Mitään nykykirjailijoita näiden novellien kirjoittajat eivät olleet. Lähinnä nykypäivää elänyt kuoli vuonna 1950. 

Kirjailijat olivat: Carlos Gagini Chavarría (1865-1925), sveitsiläistä syntyperää oleva kirjailija joka muutti Costa Ricaan.  Carmen Lyra, María Isabel Carvajal Quesadan salanimi (1887-1949) oli kirjailija, pedagogi ja poliitikko, joka kuoli Meksikossa. Rafael Ángel Troyo Pacheco (1870-1910) oli kirjailija, novellikirjailija, runoilija ja muusikko. Ricardo Fernández Guardia (1867-1950) oli kirjailija, poliitikko ja diplomaatti. Manuel González Zeledón, joka tunnetaan nimellä Magón (1864-1936) oli kirjailija, maan kulttuurin ja kirjallisuuden edistäjä.

Kirjassa on vain 29 sivua, joten pitkistä tarinoista ei ole kyse. Lukeminen oli vaivan arvoinen. 

Harmi kyllä, en tehnyt tuolloin muistiinpanoja, ja enää en muista novelleista kovinkaan paljon. Sen muistan, että yhdestä tarinasta tykkäsin erityisen paljon.

Novellit ovat Lelian arvoitus, Jäniskauppias setä, Kylän vanhin, Musta helmi, Auringon pimennys, Akvarelli ja Sevilla.

Ainakin El clis de Sol (Auringon pimennys) löytyy myös YouTubesta. Tarina kertoo mielestäni kovin eteläamerikkalaisella tavalla, miksi tummahiuksisilla eteläamerikkalaisella on 2,5 vuotiaat, vaaleahiuksiset, hyvin kauniit kaksostytöt: se johtui auringonpimennyksestä.

Carmen Lyra on joukon ainoa nainen. Hän kirjoitti myös lastenkirjoja, joita myydäännnäemmä edelleen. Lyra oli opettaja ja toi Montessori-pedagogiikan maahan.

Mielenkiintoisimmalta vaikutti Troyo. Löysin netistä Rafael Troyon tuhoutunutta kartanoa muistelevat tutkielman. Troyo asui Cartagossa, lähellä Costa Rican keskipistettä. Kaupunki alkoi kukoistaa, kun sen läpi rakennettiin rautatie 1800-luvulla. Wikipedia kertoo kaupunkia nimitettävän myös nimillä: 

"Erittäin jalo ja uskollinen Karthagon kaupunki", "vanha metropoli" ja "sumujen kaupunki". 

Kartano, jonka vauraan isänsä jo lapsena perinyt Troyon rakensi vaimolleen, oli upea. Siellä järjestettiin juhlia, joissa samppanja virtasi kirjoittajan sanojen mukaan purojen lailla ja muisteltiin kultaisilla aterimilla lohta ja risottoa. (Lopussa lähde).

Troyon eli boheemia elämää. Kartanossa vieraili julkkiksia ja toimittajan työnsä ansiosta hän tunsi kaikki. Kirjailijana hän edusti kosmopolittista modernismia ja myös musiikin saralla hän oli etevä. Hänen elämänsä päättyi traagisesti 1910 maanjäristyksessä, joka tuhosi kaupunkia, Troyo hienon, italialaisarkkitehdin suunnitteleman kartanon ja vaurioitti läheistä kirkkoa niin, että kirkon katosta pudonnut palkki putosi Troyon päälle. Orpo lasten kuoro oli viimeinen asia, jonka Troyo kuuli. 

Parempaakaan kirjaa ei löytynyt vuoden kuluessa systemaattisesti etsien, eikä myöskään satunnaisotannalla etsien vaikka lähetyssaarnaaja tai muita Costa ricassa asuneita henkilöitä. Maahan liittyy kyllä yksi Salkkaritähti ja monia megaluokan julkkiksia, jotka omistavat siellä lomatiluksia hehtaaritolkulla, esimerkkinä Lady Gaga, mutta heiltäkään ei löydy kirjaa maassa asumisesta.

Palatakseni kahviin: Googlatessa opin sen, että paikalliset suosittelevat kotiinviemiseksi kahvia ja suklaata. Kahvi on kuulemma sitä parempaa mitä korkeammalla vuoristossa se on kasvanut. 

* * * * *

Sergio Orozco Abarca Solar del Carmenista runoilija Rafael Ángel Troyon mökkiin

Jäljet ​​ja tarinat Karthagon muodonmuutoksesta.  (Google kääntäjän käännös). Tekstin hän on kirjoittanut tutkittuaan Euroopasta tuot6ja valurautaisia suihkukaivoja, joita Costa Ricassa löytyy useita, ja Carthagostakin yksi hajonnut.