Italiaan sijoittuvien dekkareiden viikkoni toinen päivä.
Hieman oudompi dekkari, David Hewsonin (1953-) Kuoleman vuodenaika valikoitui tiistain dekkariksi. Hewsonin on brittiläinen kirjailija, jolta on ilmestynyt useamman kirjan sarja roomalaisesta nuoresta poliisista Nic Costasta, joka sattuman kaupalla ajautuu tutkimaan Vatikaaniin liittyvää murhaa.
Usein dekkareiden poliisit ja yksityisetsivät ovat vanhempia ja heidän asemansa poliisissa on korkeampi. Costa on 27-vuotias ja vasta uransa alkuvaiheissa. Virkistävä poikkeus siis.
Nic Costa on älykkö, kuten melkein kaikki Italiasta lukemieni dekkareiden etsivät... Mutta miksikä ei. Tankki täyteen -sarjan poliisipäällikköä löyhästi siteeraten:
"Eihän sitä muuten dekkarisarjan pääosaan pääsisikään."
Costan isä harrastaa Caravaggion taidetta, joten ainakin taide/kirkkohistoriaa on tullut ilmeisesti imettyä jo äidinmaidosta. Itsekin olen joitain Caravaggioita nähnyt, mutta jotenkin minua puhuttelee vaaleammat värit. Kauniitahan nekin on, ja katselin kyllä itsekin koronakaranteeniaikaan opastuskierroksen, missä liikuttiin Caravaggion töiden jäljillä Roomassa.
Kuoleman vuodenajassa murha liittyy siis olennaisesti Vatikaaniin. Mukana on, kuten usein Vatikaaniin liittyvissä dekkareissa, varhaiskristillisiä salaisuuksia. Mikään kirkkohistoriallinen eepos kirja ei ole, joten sitä voi kyllä sen puolesta suositella kaikille.
Italian poliisijärjestelmä on erilainen kuin Suomessa. Siellä on sotilaallisesti järjestäytynyt, eritoten maaseudulle keskittynyt Carabinieri, jolle nykyisin kuuluu myös metsä ja ympäristöasiat, rikostutkintaa suorittavat valtion poliisi (Polizia di stato) ja erillinen talousrikoksiin erikoistunut poliisi (Guardia di Finanza), joka sijoittuu tullin ja poliisin välimaastoon. Lisäksi löytyy erikoispoliiseja: Paikallispoliisi (Polizia Locale), joka vastaa mm. pysäköinnistä, liikenteestä ja järjestyssääntöjen noudattamisesta, vankila-asioista ja vankikuljetuksista huolehtiva Polizia Penitenziaria sekä meriliikennettä ja satamia valvova Corpo delle Capitanerie di Porto – Guardia Costiera.
Tässäkin kirjassa käy ilmi, kuinka Vatikaani toimii itsenäisesti omin poliisivoimin, mutta tekee tiivistä yhteistyötä myös Roomassa toimivien poliisien kanssa.
Vatikaanistakin löytyy kaksi erillistä poliisilaitosta: valtion poliisi (Corpo della Gendarmeria dello Stato della Città del Vaticano) ja paavin turvallisuudesta huolehtiva Sveitsin kaarti (Pontificia Guardia Svizzera), jonka edustajia jokainen Vatikaanissa käynyt turisti on nähnyt värikkäissä univormuissaan.
Yhteistyön lisäksi ollaan myös välillä jonkilaisella törmäyskurssillakin.
Vatikaanin erityispiirteisiin liittyvän murhan ohessa ratkottavana on Sara Farnesen ympärillä sattuneet rikokset.
Tykkäsin dekkareista erityisesti siksi, että se liittyi Vatikaanivaltioon ja tuo esiin yhteistyön haasteita.
Valokuvan Vatikaanin yhdeltä portilta olen ottanut 2010. Kuvaa zoomatessa huomasin, että kuvassa näkyy yllättäen molemmat Vatikaanin poliisit. Etualalla se värikkäämpi, jonka työnkuva on alkanut jo 1500-luvulla, ja on siten maailman vanhin poliisilaitos.
Olen lukenut myös sarjan toisen osan Mysteerien huvila, missä siinäkin tutkittavana oli kaksi eri tapausta, joiden aikaero oli 16 vuotta.
Hewsonilta on ilmestynyt Nic Costa sarjassa ainakin 10 kirjaa englanniksi ja noin 20 muuta kirjaa. Suomennettu on Costa-sarjasta ainakin Kultainen leikkaus ja Pahan ruusun puutarha.
